Oma polkuni

Oma mutkitteleva tieni vedisen astrologian pariin alkoi oikeastaan jo noin kymmenen ikävuoden paikkeilla, jolloin vanhemmillani heräsi kiinnostus henkisyyden eri muotoja kohtaan. En muista tarkkaan, miten päädyin mukaan ensimmäiselle idän henkistä viisautta käsittelevälle luennolleni mutta epäilemättä sen sisältö kolahti enemmän kuin seurakunnan kellarissa pidetty pyhäkoulu tarrakortteineen. Pian huomasin seuraavani vanhempiani täysin omasta halustani monille länsimaalaisittain hieman mystisiä aiheita käsitteleville luennoille vaivihkaa niistä avautuvaa uudenlaista maailmankuvaa ihmetellen. 

14-vuotiaana maailmankuvani heitti lopullisesti kärrynpyörää tavatessani ensimmäistä kertaa intialaisen henkisen opettajan, Mata Amritanandamayin, suomalaisittain tuttavallisemmin Äiti Amman. Intuitioni kertoi hyvin vahvasti jo tuolloin, että Amma on ja tulee aina olemaan suurin tuki, turva ja opastaja elämässäni. Vaikka Amman sanoma on universaali, aloin hänen tapaamisensa myötä luonnostaan vuosien varrella tutustua vähitellen myös intialaiseen henkiseen kulttuuriin: muinaisiin pyhiin kirjoituksiin, mantroihin, henkisiin lauluihin – ja viimeisimpänä myös astrologiaan.   

Itse asiassa muistelen käyneeni ensimmäisen kerran vedisellä astrologilla jo 15 ikävuoden paikkeilla. Tuolloin osittainen kielimuuri ja hämmennys siitä, mitä ylipäänsä voin kysyä vaikeuttivat sessiota, mutta olin silti yllättynyt ja ihmeissäni siitä, miten joku tuiki tuntematon ihminen saattoi kertoa paikkaansa pitäviä faktoja elämästäni tuosta vain joitakin outoja tavuja ja numeroita tietokoneen ruudultaan tuijotellen. Myöhemmin Intian matkoilla piipahtelin uteliaisuuttani eri astrologeilla ja sama ihmetyksen tunne jäi kytemään mieleeni. Yritin myös itse tarkkailla omalta kartaltani dasha-kausien vaihtelua ja vaikka en asiasta varsinaisesti mitään ymmärtänytkään, saatoin havaita jonkin kauden selvästi helpommaksi ja miellyttävämmäksi ajaksi, toisen haastavammaksi.

Tilatessani ensimmäisen astrologiakirjani Atlantin takaa, en osannut arvata, kuinka astrologia-innostus veisi minut mennessään. Ehkä olin epäillyt, että vakavasti otettava astrologian opiskelu vaatisi sitä, että juoksentelisin pitkin Gangesin rantoja tai Himalajan vuoria parrakkaiden herrojen perässä poimien ikivanhan perimätiedon hippusia sieltä täältä. Tämä ehkä olisi ollutkin todennäköinen skenaario vielä muutama vuosikymmen sitten. Sain kuitenkin ilokseni todeta, että muinainen astrologinen viisaus on seurannut aikaansa ja siirtynyt painettuun muotoon niin kirjoihin, lehtiin, internetjulkaisuihin kuin videoihinkin. Netin webinaarit eivät kyseenalaista sitä, katsonko lähetystä kotisohvalla vain Gangesin rannalla ja kirjapaketit kulkevat yllättävän sujuvasti mannerten välillä – pian huomasin omistavani vinon pinon alansa arvostetuimpien intialaisten, amerikkalaisten ja eurooppalaisten vedisten astrologien julkaisemia opuksia. Tuon vinon pinon viereen alkoi pikkuhiljaa kertyä toinen vino pino eri lähteitä vertailemalla laadittuja muistiinpanoja.

Kieltenopettajan taustastani on kieltämättä ollut melkoisesti hyötyä silloin, kun materiaalia on tarjolla vain englanniksi ja se sisältää usein kohtuullisen haastavaa terminologiaa. Hyödyllistä se on myös siinä mielessä, että yleistä pedagogiikan pelisääntöjen tuntemista voi toki soveltaa myös itseensä ja omaan opiskeluunsa.

Mutta hassua kyllä, sen lisäksi aloin pian havaita, että astrologian ja kielten opiskelussa itsessään on yllättävän paljon yhteneväisyyksiä. Molemmat vaativat valtavan määrän sekä puhdasta ulkoa opettelua että tiettyjen sääntöjen hallitsemista ja yhdistelytaitoa. Eri kielten kielioppeja kohtuullisen paljon elämäni aikana tavanneena astrologian konseptien opiskelu tuntui yllättävän tutulta ja vaikutti jopa jossain määrin noudattavan samankaltaista logiikkaa.

Muutaman vuoden ahkeran teoreettisen opiskelun jälkeen rohkaistuin lopulta siirtymään sukulaisten ja kaverin kaverien karttojen tulkitsemisesta myös täysin itselleni vieraisiin testiasiakkaisiin. Mikä riemu olikaan hermostuneisuuden hikeä otsalta pyyhkien huomata, että kartat pitivät paikkaansa ihan samalla tavalla, vaikka en tiennyt vastapäätä istuvasta ihmisestä kerrassaan mitään! Kun henkilö toisensa jälkeen vahvisti milloin minkäkin yksityiskohdan elämästään todeksi, olipa sitten kyse suolistovaivoista tai vaikeasta sisarussuhteesta, oli itsenikin pakko alkaa uskoa, että opiskelemani teoria todella toimii myös käytännössä!    

Tiedän olevani vielä varsin noviisi astrologian alalla – oppiminen jatkuu koko ajan vähitellen, niin teorian kuin käytännönkin saralla ja jokaiselta asiakkaalta oppii yleensä jotain uutta. Juuri se tekeekin astrologiasta niin mielenkiintoista. Minulle astrologia on eräänlainen ihmisyyden ja ihmiselämän moninaisuuden valtava oppikoulu – ja aina vain palkitsevampi sellainen, jos kartan avulla kykenen tarjoamaan myös asiakkaalle vaikka vain pienenkin uuden oivalluksen hänen elämäänsä liittyen.